Skip to content

Tervetuloa!

Ole hyvä ja kirjaudu sisään, tai rekisteröidy
Olet ehkä kuullut joskus viisauden, jota meille miehille opetetaan: Jos vaimosi kysyy sinulta "Olenko minä sinusta kauniimpi kuin tuo nainen tuolla?", oikea vastaus ei ole "Totta kai, rakkaani, olet kauneinta ja ihaninta maailmassa!", vaan: "Mikä nainen??". Sillä emmehän me näe emmekä huomaa muita, kuin hänet, jota rakastamme. Paavali kirjoittaa kirjeessään Korintin seurakunnalle: "Minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen." (2 Kor. 11:2) Yhdelle ainoalle! Kuinka usein sydämemme onkaan jaettu kahtaalle - taivaallisiin ja maallisiin, Jeesus-elämään ja "tavalliseen elämään". Hehkumme lämpöä ja rakkautta Jeesusta kohtaan "hengellisen elämämme hetkissä" ja toisaalta askartelemme Hänet melkein unohtaen ajallisissa asioissa, kun hengellinen hetkemme on ohi. Näin ei tulisi olla! Henkemme tulisi elää Hänessä ja hengittää Häntä - ja siitä läsnäolosta käsin meidän tulisi kohdata maailma ja se, minkä hän elettäväksemme tämän maallisen vaelluksemme vaiheissa antaa. Olkoon tämä päivämme päivä, jossa saamme astua Jeesuksen kanssa kirkastusvuorelle. Ensin näemme monia hengellisiä rikkauksia ja ihmetellen katsomme Jumalan pelastuksen rikkautta ja mahtavuutta. Mutta kun vielä pidempään viivymme siellä, poistuu kaikki ylimääräinen ja jäljelle jää Jeesus yksin. "Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, eivät he enää nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen, joka yksinänsä oli heidän kanssaan." (Mark. 9:8)
"Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: 'Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.'" (Joh. 9:37) Elämä aikakauden lopun viimeisissä päivissä on monella tapaa haastavaa. Henkinen ja hengellinen pimeys sakenee sakenemistaan. Moni Jeesuksen rakas kokee yhä syvenevää vierautta tämän maailman keskellä. Kysytään: "Kuinka selviytyä voittajana tämän ajan raskauden keskellä?" Ensinnä on varmaan hyvä muistaa tämä Herramme sana: "Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." (Joh. 16:33) Ehkäpä kyse onkin siitä, että olemme tottuneet etsimään voimaa ja lohtua vaellukseemme väärästä suunnasta. Alussa lainaamassani tekstissä Jeesus puhuu niistä, jotka janoavat, joilla on siis akuutti tarve löytää virvoitus, joka täyttäisi sisimmän kaipaukset. Jeesuksen neuvo kuuluu: "...tulkoon minun tyköni ja juokoon." Mitähän kaikkea se mahtaisikaan pitää sisällään? Siihen vastausta etsiessämme meidän on kait ensin kysyttävä, minkälaista on janomme? Mihin me oikeastaan apua kaipaamme? Maailma on kovin rauhaton. Tuntuu siltä, että levottomuus vain pahenee päivä päivältä. Mitä sanoo Jeesus? "Rauhan minä jätän teille; minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." (Joh. 14:27) Ajan paineen keskellä moni rakas Herran oma kokee, että ilo karkaa käsistä. Ajan monet kysymykset ja ahdingot tuntuvat riistävän ilon. Jälleen katsomme Jeesukseen. "Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn Hänen rakkaudessaan. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi." (Joh. 15:10-11) Valheellisen maailman pettävien informaatioiden keskellä monia ahdistaa epätietoisuus siitä, mikä on totuus ja mitä on edessä tulevina päivinä. Uskollinen Vapahtajamme vastaa tähänkin hätään: "Minä olen tie ,TOTUUS ja elämä." (Joh. 14:6) "Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille." (Joh. 16:13-14) Tämä maailmanaika on kylmä. Moni kokee sisäistä vilua. Rakkaudettomuus tuntuukin leimaavan viimeisten päivien maailmaa. Kaihoisa katse kohdistuu kysyen Jeesukseen: "Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani." (Joh. 15:9) Voi, mutta Herra, entä jos omat rakkaatkaan eivät tahdo kuulla,- ja kuinka me heikot voisimme olla todistajina? "Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: Ei ole palvelija herraansa suurempi. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat. Jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne." (Joh. 15: 19-20) Ymmärtäväinen Herran oma näkee, kuinka näyttämö valmistuu Antikristuksen nousulle. Tuska ja epätietoisuus kuristavat aika ajoin sydäntä. Miten meidän käy? Kuinka kallis, kuinka rakas onkaan silloin rakkaan Jeesuksemme sana: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jollei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." (Joh. 14: 1-2) Palaamme blogin alkuun. Mikä olisi siis vastaus kaikkiin kysymyksiimme, mistä löytyy janoomme virvoitus? Olisiko meidän tarkistettava katseemme suuntaa? Katsotaan vielä, mitä sanoo Hebrealaiskirje: "...juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen..." (Hebr. 12: 1-2) Siksi siis Jeesus huusi "tulkoon hän minun tyköni ja juokoon!" Hän on se elämän lähde, "jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä". (Kol. 2:3) Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta armostaan! Jeesus yksin riittää kaikkeen hätään, kaikkiin kysymyksiin, kaikkeen janoon, kaikkeen kaipaukseen. Olkoon meidän uskomme mitta tänään sama, mikä se oli opetuslapsilla, kun kirkastusvuoren ihmeelliset tapahtumat olivat ohitse ja he näkivät vain Jeesuksen yksinänsä.
Yksi kevään tulon varmimpia tuntomerkkejä on linnunlaulun lisääntyminen. Yhtäkkiä kuin tyhjästä havahtuu siihen, että ilma on täynnä jos jonkinmoista viserrystä ja riemullista laulua. Sen johdattamana alkaa näkemäänkin sellaista, mitä hetki vielä ei huomannut: yhden riemurintaisen linnun siellä ja toisen täällä. Tajuaa: Talven selkä on taitettu ja kesä tulossa! Linnuilla pitää kiirettä. Tehtäviä on paljon. Pitää rakentaa pesä ja pian hautoa munia. Sen jälkeen pienet nälkäiset suut ovat jatkuvasti ammollaan murkinaa odottaen. Asiaan huomiota kiinnittävä tajuaa, että laulu on yhtäkkiä tyystin kadonnut. Vain hyvin harvakseltaan kuuluu joku pieni tirskahdus sieltä täältä. Kun uusi elämä syttyy meidän sydämissämme ja tulemme tuntemaan Jeesuksen, olemme kuin nuo pienet linnut keväällä. Sydämemme on täynnä riemua ja ylistystä Jumalalle. Kätemme ovat täynnä työtä, sillä tajuamme, että Jumalalla on jokaiselle paikka ja tehtävä. Ja ei aikakaan, kun kaikki se Jumalalle toimittamamme täyttää elämämme niin, että ylistyslaulu sammuu. Kevään riemu ja tulevan kesän odotus vaihtuvat huomaamatta lähemmäksi hiipivään syksyyn ja sitä seuraavaan talveen. Mitä jos tänään tarkkailisimme, missä hetkessä elämme juuri nyt? Keväässä ja riemullisessa laulussa? Liian kiireisessä kesässä? Sydämeen hiljaa hiipivässä syksyssä? Vai peräti kuoleman ja pimeyden talvessa? Olkoon tilamme nyt mikä hyvänsä, Jumala on uusien keväiden Jumala. Ehkä juuri tänään voisi olla sen uuden alun ensimmäinen päivä?

TULEVIA TAPAHTUMIA

Kevät / kesä 2024

26.5. Teuva / Toivon ovi 14.00
"Mitä on edessämme lähitulevaisuudessa?"

18.8. Teuva / Norinkylän vapaaseurakunta 13.00
Kaksi puhetta, musiikkia, kahvitus.

25.8. Kiikka / Seurakuntatalo 13.00
Kaksi puhetta, musiikkia, ruoka ja kahvi.

Tervetuloa!

Ostoskori

Ostoskorissasi ei ole tuotteita