Nuorena miehenä omistin joskus etunimeni alkukirjaimella koristellun mukin. Asiasta tuli joskus puhetta jonkun kanssa ja mainitsin omasta mukistani keskustelukumppanille, että lieneekö mukini jotain erityisen tärkeää numeroitua erää, kun pohjassa oli punaisella merkitty numero 2. Kuten varmaan jo hoksasitkin, kyseessä ei ollut erityinen ja tärkeä erä, vaan kakkosluokan muki, joka oli jollain tapaa viallinen.
Eikö totta, meillä on joskus taipumus pitää känkkäränkkyyksiämme tai luonteen heikkouksiamme jollakin tavalla ”spesiaalina” – ”Minä nyt olen tällainen…” Hellimme näitä piirteitä ja jostain selittämättömästä syystä annamme itsellemme luvan käyttäytyä näiden piirteiden hallitsemana, vaikka ne ovat tuskallinen piikki lähimmäistemme lihassa ja pakottavat heidät kärsimään pahaa mieltä ja loukatuksi tulemista, jota he eivät ole ansainneet.
Ehkä tänään voisi olla päivä, jona ymmärrämme meidän elämämme pohjassa olevat kakkosluokan merkinnät ja kehuskelun sijasta veisimme Herralle vajavaisen ja teräväreunaisen astiamme. Taivaallinen savenvalaja voi meidänkin astiamme uudistaa ja muokata käyttöönsä sopivaksi: ”Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.” (Jer. 18:4).
