Nuorena miehenä tapanani oli ottaa saunassa niin pitkät löylyt kuin kroppa vain kesti ja syöksyä sen jälkeen järveen vilvoittelemaan. Eräällä kerralla kaikki ei mennytkään totutun kaavan mukaan. Hypätessäni veteen huomasin välittömästi, miten päässä sumeni. Maailma pyöri silmissä ja tuntui siltä, että ihan väkisin kaadun veteen ja pahimmassa tapauksessa en pääse sieltä enää ylös. Kuin ihmeen kaupalla sain tartuttua laiturin tikkaisiin kiinni ja puristin henkeni kaupalla niitä niin kauan, että pää pikkuhiljaa selkeni ja pääsin kiipeämään ylös vedestä. Kokemus opetti ottamaan rauhallisemmin äärimmäiset lämpötilavaihtelut. Se oli kuin varoitusmerkki: älä tee tätä enää, ettei jotain pahempaa tapahtuisi.
Jumala lähettää meille paljon tällaisia varoitusmerkkejä elämässä. Hän asettaa meidät kohtaamaan sen, mitä teoistamme tai tekemättä jättämisistämme seuraa. Hän näyttää meille valintojemme vaikutukset sisimpäämme ja elämäämme. Huomaamme ahdistuksen tai ilon, joka tekemisistämme seuraa. Kaikki tämä haluaa ohjata meitä tekemään Jumalan mielen mukaiset valinnat ja saamaan osaksemme siunauksen ja rauhan.
Jos olet menneinä päivinä tehnyt valintoja, joista Jumala on armossaan sinua varoittanut, kuulethan hänen äänensä? Juuri tänään on hyvä päivä ottaa vastaan Jumalan varjelus ja pysyä tiellä, joka on siunauksen, ilon ja rauhan tie.
Nuorena miehenä omistin joskus etunimeni alkukirjaimella koristellun mukin. Asiasta tuli joskus puhetta jonkun kanssa ja mainitsin omasta mukistani keskustelukumppanille, että lieneekö mukini jotain erityisen tärkeää numeroitua erää, kun pohjassa oli punaisella merkitty numero 2. Kuten varmaan jo hoksasitkin, kyseessä ei ollut erityinen ja tärkeä erä, vaan kakkosluokan muki, joka oli jollain tapaa viallinen.Eikö totta, meillä on joskus taipumus pitää känkkäränkkyyksiämme tai luonteen heikkouksiamme jollakin tavalla ”spesiaalina” – ”Minä nyt olen tällainen…” Hellimme näitä piirteitä ja jostain selittämättömästä syystä annamme itsellemme luvan käyttäytyä näiden piirteiden hallitsemana, vaikka ne ovat tuskallinen piikki lähimmäistemme lihassa ja pakottavat heidät kärsimään pahaa mieltä ja loukatuksi tulemista, jota he eivät ole ansainneet.Ehkä tänään voisi olla päivä, jona ymmärrämme meidän elämämme pohjassa olevat kakkosluokan merkinnät ja kehuskelun sijasta veisimme Herralle vajavaisen ja teräväreunaisen astiamme. Taivaallinen savenvalaja voi meidänkin astiamme uudistaa ja muokata käyttöönsä sopivaksi: ”Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.” (Jer. 18:4).
Muistatko sadun Hölmölän väestä, joka rakensi taloa? Yksi hirsistä oli liian lyhyt, eikä sopinut rakennukseen. Sen sijaan, että olisi veistetty uusi, sopiva hirsi ja jatkettu rakentamista, sai joku loistavan idean: puretaan rakennus ja lyhennetään kaikkia muitakin hirsiä! Silloin ne saadaan sopimaan viimeiseen, alusta asti väärin sahattuun hirteen.
On helppo pitää hölmöläisiä nimensä veroisina typeryksinä, mutta kun asiaa pysähtyy avoimin mielin ajattelemaan, toimii tämän päivän kristikunta täsmälleen samalla tavalla.
Jumala on sanassaan määritellyt tahtonsa, hyvän ja pahan, oikean ja väärän, vaatimuksensa ja lupauksensa. Hän on asettanut mitat, joiden mukaan meidän elämämme, ajatuksemme, valintamme, tekemisemme ja tekemättä jättämisemme tulee arvioida. Liian usein me kuitenkin teemme niin kuin tarinamme hölmöläiset: tingimme yhdestä Jumalan sanan asettamasta mitasta ja joudumme sen seurauksena saman tien tinkimään lukemattomissa muissakin kohdissa. Jumalan sana ei enää mittaa ja ohjaa meidän elämäämme, vaan meidän elämämme määrittelee sen, mikä Jumalan sanasta kelpaa ja mikä ei.
Jumalan näkemykset ovat täysin suvereenit meidän ajatuksiimme verrattuna. Ei oikeastaan ole väliä sillä, mitä tai miten me purnaamme, vänkäämme ja väännämme syntiin langenneessa luonnossamme Jumalan ajatuksia vastaan. Ne ovat ja pysyvät muuttumatta iankaikkisesta iankaikkiseen.
Toisaalta: miten turvallista ja tärkeää on juuri se, että Jumalan ajatukset eivät muutu! Olisi pelottavaa elää, jos ei Jumalan armon lupauksiin voisi luottaa sataprosenttisella varmuudella tietäen, että niiden varaan uskaltaa rakentaa sekä ajallisen elämänsä että iankaikkisen kohtalonsa! Kiitos Jumalalle, että hän ei tingi, ei peruuta, eikä muuta sanaansa muuttuvan ajan mukana. Älkäämme mekään tehkö sitä!