Oli vietetty valtavan kaunista kevätpäivää. Puut olivat pienillä hiirenkorvilla ja kauniin hennonvihreä nukka oli levittäytynyt kaikkialle. Linnut lauloivat ja sielut iloitsivat.
Yllättäen keli muuttui yhdessä silmänräpäyksessä täysin päinvastaiseksi. Valo väistyi ja paksu, harmaa pilvimassa piilotti valon ja kevään. Maisema vaihtui hetkessä syksyisen pimeäksi.
Siinä me valitimme toinen toisillemme ei-toivottua muutosta. "Kylläpä tuli kurja keli!" - "Onpa inhottavan pimeää!"
Valituksista mitään tietämätön pikkutyttö astui huoneeseen ja kajautti riemullisesti: "Siellä sataa! Minä menen hyppimään lätäköihin!"
Miten monella tavalla asiat voikaan nähdä. Ehkä me suomalaiset tyypillisesti näemme ympäröivän maailman vähän epäilevin ja pessimistisin silmin. Mutta voisimmeko tänään pyytää Jumalalta sellaista silmälääkettä, joka auttaisi meitä huomaamaan ne siunaukset, joita Jumala meille juuri tänään ja juuri näissä olosuhteissa jakaa? Mikä on se lätäkkö, joka on sinun riemuksesi eteesi asetettu? Hyppää siihen ja anna ilon roiskua!