“Minä tutkistelen Sinun asetuksiasi ja katselen Sinun polkujasi. Minä juoksen Sinun käskyjesi tietä, sillä Sinä avarrat minun sydämeni. Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti. Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu Sinua pelkääville.”
(Ps. 119:15, 32-33, 38)
Nämä Psalmin jakeet Herra nosti tänään jaettaviksi. Muutama ajatus niiden pohjalta.
Maailma on nyt täynnä informaatiota ja disinformaatiota ja silti kaiken sen ohessa moni valittaa: “Miksi ei kerrota, mitä nyt on edessä tai mitä on suunniteltu?” Meidän katseemme tulisi suuntautua vallan toisaalle. On aika tutkistella Herran asetuksia ja opetella katselemaan Hänen polkujaan, eli on opittava näkemään, missä kulkee nyt Herran tie ja mitä taivas on mistäkin päättänyt, mikä on Herran tahto. Se on olennainen asia, koska sen mukaan kaikki lopulta tapahtuu!
Sitten on myöskin päiviensä hetkissä seurattava Jumalan opastusta. Vain niin tekemällä sydän avartuu. Siitä tulee niin avara paikka, että kaikki taivaallinen rikkaus mahtuu siihen. Tällä tavoin “siivottu” sydämen huone on valmis vastaanottamaan Herran ja Kuninkaan ja kun Hän itse tahtoo ilmaista itsensä, silloin alkaakin jo syvempi Herran teiden opetus.
Oma tietomme ja ymmärryksemme on parhaimmillaankin perin vajaata. Mutta kun Herra itse opettaa, silloin oikeastaan taukoavat loputtomat, levottomat kysymyksemme, koska käsitämme niiden kaikkien saavan vastauksensa oikealla hetkellä. Ei ole tarvis hätäillä “Herra, milloin?” Olennaiseksi tulee se, että opimme noudattamaan Herran tahtoa loppuun asti. Juuri siinä on sielun sisäinen lepo. Aikataulut ovat Jumalan, niin kuin tahtokin. Saamme levätä Hänessä. Mutta se on niin sanottua aktiivista lepoa, ei penseyttä. Aktiivista, koska sydän on kaiken aikaa valppaana Jumalan suuntaan odottaen joka hetki, mitä Herra seuraavaksi puhuu, mitä Hän osoittaa tai mihin huomion kohdistaa. Näin tulemme lopulta myös paikalle, missä meille toteutuvat Herran lupaukset niille, jotka Häntä pelkäävät.