“Kaikki, mikä on syntynyt Jumalsta, voittaa maailman. Tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” (1 Joh. 5:4)
“Älkää rakastako maailmaa, älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1 Joh. 2:15)
“Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4)
Pyhä sana puhuu meille maailmasta. Se puhuu siitä kahdella eri tavalla.
Meille muistutetaan, että elävä usko voittaa maailman. Se pätee halki aikojen riippumatta siitä, onko kyseessä vaikea aika niin kuin nyt, vai kenties siunatut helpommat rauhan päivät. Usko on aina valoisa, sillä se on taivaasta. Mutta huomatkaamme, sen tulee todella olla uskoa, joka elää kaikessa Herran tuntemisesta ja etsii ja noudattaa Hänen ohjeitaan.
Toiseksi sana varoittaa meitä rakastamasta maailmaa, ettemme kadottaisi Isän rakkautta. Jumalan rakkaus on kalleinta, mitä meillä on. Se on turvasatama myrskyjen keskellä, vahva linna, mihin saa kätkeytyä pahana päivänä. Samasta asiasta Vapahtaja Jeesus sanoi näin: “Pysykää minun rakkaudessani.” Ehkä sinusta tuntuu turhalta muistuttaa meitä uskovia maailman rakastamisen vaaroista. Miellät ehkä asian niin, että emmehän me kulje maailman riennoissa, olemmehan uskossa. Maailma on kuitenkin paljon enemmän, kuin vain tällaiset seikat. Se on se henki, mikä vallitsee maailmassa ja siihen kuuluu kaikki sekin, mikä ei ensi silmäyksellä näytä vääryydeltä. Erityisesti näistä lopun viimeisistä päivistä Sana opettaa, että maailma silloin on aivan erityisellä tavalla valheen hengen läpäisemä, siis petollinen paikka olla ja elää. Tessalonikalaiskirjeessään apostoli Paavali opettaa, että tässä kohdin meidän uskomme koetellaan. Ellemme valvo, ellemme ole päivän lapsia, me uskomme sen valheen ja tulemme petetyiksi, koska emme ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidaksemme pelastua. Monia eksyttää juuri se, ettei haluta edelleenkään uskoa maailman hengen edustavan valhetta. Siihen valheeseen uskotaan, sitä kuunnellaan ja sitä seurataan. Sillä tavalla tullaan kuin huomaamatta maailman ystäviksi. Tämä lopun päivien maailma on monien valintojen aikaa. Kaikki ne kertovat paljon meistä ja jumalasuhteestamme.
“Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen, sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka etsivät.” (Hebr. 11:6) Elävä usko on elävää tapahtumista. Se on kiinnittynyt elävään Herraan ja etsii kaikessa Häntä. Elämän yhteys hetkittäin tähän Herraan takaa sille sen kaiken ymmärryksen, jota maailman valhe ei pysty pettämään. Mutta huomaa, se on siis todellista elämän yhteyttä, missä seurataan koko painolla Herraa yrittämättä toisella korvalla kuunnella maailman opastusta.
Herra tuntee ne, jotka Häntä rakastavat. Hän on luvannut olla kanssamme ajan loppuun saakka, mikäli me olemme Hänen kanssaan. Ajan kellon viisarit siirtyvät parhaillaan vinhaa vauhtia eteenpäin. Pian on se hetki, jolloin maailman keskiyön jyhkeät kumaukset peruuttamattomasti kuuluvat. Niitten kumahtelujen yläpuolellakin kuuluu majesteettinen pasunan ääni. Toisten kohtalona ovat kumahdukset, toiset kuulevat riemulla pasunan taivaisen äänen, joka kertoo kotikutsusta. Molempia ei voi valita.