Sanoma Herralta: “Minä, Herra, olen aloittanut sen järkyttämisen, minkä olen Sanassani ilmoittanut. On alkanut uusi aikajakso, seurakunnan ajan viimeiset päivät. Vanha ei palaa. Se jää kylläkin olemaan, jopa vielä vaivanajassakin, mutta se ei enää ole minun rakkaitani varten.
Minä puhdistan nyt morsiamen. Se merkitsee todellista puhdistusta, muutosta, uudistumista. Eivät kaikki sitä koe, mutta se ei johdu minusta, vaan teistä.
Minä tunnen ne omani, joilla on ehjä kaipaus, jotka etsivät minua koko sydämestään. Heidän sydämessään Pyhä Henki tekee suuren, ihmeellisen työn näinä päivinä.
Paljon on vielä pois pantavaa. Teissä on yhä niitä, joille kuollut uskonto on arvokkaampaa kuin minä, teidän Herranne. He ovat vaarassa, sillä minä en enää salli kunniaani loukattavan. Mitään, mikä ei ole minusta lähtöisin, ei enää suvaita morsiamen joukossa.
Minä, Herra ilmestyn kunniani kirkkaudessa. Te ette ole vielä koskaan tunteneet minua sellaisena Majesteettina. Herran pelko palautetaan. Pyhitetty jäännös palvoo minua, sillä läsnäoloni on oleva häikäisevä pyhyyden kunniassa. Ne, jotka ovat siihen valmistautuneet, saavat sen kokea.
Ja nyt, kuulkaa minun omani, ottakaa vaari tästä hetkestä! Tämä on Kairos-hetki, ainutkertainen, joka ei koskaan palaa, kun nämä koetuksen ja puhdistuksen päivät ovat ohitse. Älkää hukatko näitä kalliita hetkiä!
Vieläkin sanon: älkää hukatko niitä! Lakatkaa voivottelemasta: milloin tämä loppuu? Herra, milloin kaikki on taas niin kuin ennen? Minä sanon teille, se on hetkiensä tuhlaamista, väärä tapa katsoa sitä, mitä nyt tapahtuu. Paremmin etsikää minua kaikella, mitä teissä on, pyytäkää ymmärtää minun viisauteni.
Ja irrottakaa jo vihdoin otteenne vanhasta. Se jää maahan, tuomioitten aikaan. Vain rakkaani kutsutaan kotiin.
Tämä on suuri, pyhä, ihmeellinen aika. Valmistautukaa kohtaamaan minut. Äkisti minä tulen temppeliini, kun aika on. Muistakaa parannuksen ja puhdistuksen päivissä: kuluttava, puhdistava Henkeni tuli on se rakkaus, jolla minä teitä viimeisiä rakastan.”