Kohtasin kerran rovastin, joka jakoi kanssani pienen palasen nuoruutensa historiaa. Opinnot olivat takana ja hän odotti, mistä seurakunnasta saisi kutsun työhön. Eräänä päivänä kaivattu kutsu tulikin, kun puhelin soi ja langan toisessa päässä ollut kirkkoherra lausahti: ”Tuletko meille töihin? Meille kelpaa huonompikin pappi.”
Lausahdus oli tietysti esitetty huumorilla, mutta keskellä huumoriakin siihen sisältyy syvä totuus. Siunaus ja menestyminen Jumalan valtakunnan työssä ei ole meidän erinomaisuutemme, tietojemme tai taitojemme ansiota – päinvastoin, ne saattavat usein olla kompastuskivenäkin. Helposti mietimme toimintaamme Herran elopellolla omien kykyjemme näkökulmasta, kun taas Jumala etsii sydäntä, joka on kokonaisvaltaisesti Hänelle antautunut ja valmis käyttöön juuri siinä paikassa ja sillä tavalla kuin Herra hyväksi näkee.
Puusepän seinällä roikkuvan työkalun tehtävä ei ole miettiä, mitä se voi olla toimittamassa, vaan sen päätöksen tekee puuseppä. Niin taivaallinen Isämmekin tietää, millaisen työkalun hän mihinkin tehtävään haluaa valita. Toisinaan valinta voi olla yllättäväkin. Siksi riittää, että meidät havaitaan alttiiksi ja uskollisiksi silloin, kun ”puuseppä” poimii juuri meidät käyttöönsä. Olkaamme tänään ”…pyhitettyjä, isännällemme hyödyllisiä, kaikkiin hyviin tekoihin valmiita.” (2. Tim. 2:21)