Hiljaiset viikkomme Herran edessä jatkuvat. Tämän maailman asiantuntijoita kuunnellessa tuntuu, että arviot kriisin kestosta muuttuvat koko ajan. Kun poikkeustila alkoi, moni varmaankin ajatteli: no, jos tässä nyt pari kuukautta ollaan, niin sitten kaikki palaa ennalleen. Pääsiäinen tuli ja meni ja alkoi tuntua, että tässä saattaa mennä vielä kesäkin. Nyt jo puhutaan, että kyse voi olla vuosista. Olen kuitenkin hyvin voimakkaasti kokenut, että ainoa, joka todella tietää tulevien päivien kulun, on Herra. Häneltä meidän on kysyttävä Hänen suunnitelmiaan. Nyt on tärkeää, että emme saisi herpaantua. Tämä on meille kaiken muun lisäksi vaikea koetus siksikin, että emme voi kokoontua. On kuitenkin todella tärkeää, että ymmärrämme tämän ajan tarkoituksen. Meitä valmistellaan. Ja rukouksessa voimme yhä olla yhtä!
Tahtoisin tuoda tässä Sanan, jonka Herra on useana viime päivänä nostanut. Habakukin kirja, luku 3: “Herra, minä olen kuullut Sinulta sanoman, ja olen peljästynyt. Herra, herätä eloon tekosi jo kesken vuotten, tee se jo kesken vuotten tiettäväksi. Muista vihassasi laupeutta.”
Tässä on tämä pelottavien näkymien aika ja sen keskellä Jumalan aikasyklit. Meidän tehtävämme on rukoilla tuo rukous, tavallaan profetoida Jumalan näkyjen toteutuminen.
Teksti jatkuu: “Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, Hänen ylistystänsä on maa täynnä. Hänen hohteensa on kuin aurinko, Hänestä käyvät säteet joka taholle; se on Hänen voimansa verho.” Tämä on se, mikä on tuleva! Sitä meidän on odotettava ja sitä varten valmistauduttava. Mutta huomaa!! “Hänen edellänsä käy RUTTO, ja polttotauti tulee Hänen jäljessänsä.” Ja minkä muun kuin ruton keskellä me olemmekaan juuri nyt? Puhuuko se sinulle siitä, että Jumala on tulossa voimassaan ja kirkkaudessaan juuri ennen ylösoton päivää? “Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee, minun huuleni värisevät huudosta, mätä menee minun luihini, minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä. Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksessä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa.”
Tämä koetuksen aika vaikuttaa kaikkeen! Mutta, mutta!!
“Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. Herra, Herra on minun voimani. Hän tekee minun jalkani nopsiksi, niinkuin peurat ja antaa minun käydä kukkuloillani.”
Kun kaikki maailmassa sortuu eikä ole enää pian mitään, mihin ihmiset ovat tottuneet turvaamaan, silloin Jumalan rakkaat riemuitsevat Herrassaan. He saavat nousta ylemmäksi, kukkuloilleen, missä taivasilma raikkaana väreilee. Siihen on katse nostettava jo nyt, sitä rukoiltava. Ja sitten on opittava nöyrtymään Jumalan tahtoon, ja on suostuttava Hänen aikatauluunsa, vaikka saammekin anoa, että Hän toteuttaisi näkynsä jo kesken vuotten, kuten Habakuk sanoo. Pitkästä ajasta ei missään nimessä ole kyse, mutta nyt minulla ei ole lupaa sanoa tästä enempää. Olkaa rakkaasti siunatut, kaivatut ystävät Herrassa!