Kaikki kävi salakavalasti. Muutos oli niin pieni, että sitä hädin tuskin huomasi. Ehkä mietit, että kyseinen asia vähän epäilyttää, tai että sydämellä ei ollut täyttä rauhaa siitä. Mutta massa kulki edellä ja sinä perässä.
Vuosien varrella muutoksia tuli yhä lisää. Hitain askelin, yhtä pienin kuin ennenkin. Niihin tottui ja alkoi jopa pitämään normaalina asian tilana. ”Näin tämä nyt vain ovat. Asiat ja ajat muuttuvat ja meidän tulee muuttua mukana.”
Jonakin päivänä aloit ihmettelemään voiman puutetta ja mitäänsanomattomuutta. Perusta tuntui olevan oikea, mutta ihan kuin elämä olisi puuttunut. Entisen voimakkaan ja värikkään elinvoiman tilalle oli tullut harmaanunelias pehmeys, joka ei koskettanut sen paremmin itseä kuin ketään muutakaan.
Näin salakavalasti sielunvihollinen pikkuhiljaa valtaa tilaa elämästämme omille asioilleen. Ei se useinkaan tule aseet kolistellen ilmoittamaan, että ”nyt tuhoan hengellisyytesi”, vaan pikkuhiljaa, kuin piilossa ollen se tekee myyräntyötään sydämissämme. Ja jos jonain päivänä saamme armon pysähtyä sydän rehellisen avoimena tutkimaan elämäämme, huomaamme, miten meidät on kuljetettu kauas alkuperäisestä turvallisesta, armorikkaasta ja voimallisesta elämästä Jeesuksen lähellä. Pikkuhiljaa ja pienin askelin – mutta lopulta kauas asti. Olkoon sydämemme valveilla voidakseen nähdä ja ”kestää perkeleen kavalat juonet.” (Ef. 6:11)
Asialla on myös kääntöpuoli. Myös Jumala toimii pikkuhiljaa ja usein meidän huomaamattamme. ”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” (San. 4:18) Hän kuljettaa meitä läpi elämämme päivien vierellämme vaeltaen. Yksi päivä muiden joukossa ei välttämättä tunnu kovin erikoiselta. Ei ehkä tunnu siltä, että kovinkaan suurta muutosta tapahtuisi, tai että suuret taivaalliset näköalat olisivat edessämme. Mutta kun pysymme turvallisesti Herran lähellä, aukeavat ne maisemat pikkuhiljaa, kirkkaus lisääntyy, vaellus yhdessä Herran kanssa saa meidät tuntemaan Häntä yhä läheisemmin ja eräänä päivänä huomaamme, miten kaikki on niin erilaista, kuin alussa. Herra on entistä rakkaampi, luottamus Häneen entistä suurempi ja tulevaisuus ja toivo valaisevat päivämme entistä turvallisemmin.
Pikkuhiljaa elämämme kulkee suuntaansa – mutta kumpaan suuntaan juuri sinun elämäsi on kulkemassa?