”Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.” (1 Kor. 1:8)
Yllä olevat sanat tulivat muutama päivä sitten vastaan Rukiinen-kalenterin päivän raamatunkohtana. Huomioni kiinnittyi sanoihin ”…että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.”
Eikö usein tunnu siltä, että apostolin olisi pitänyt kirjoittaa meille: ”…että te jotenkin jaksaisitte sinnitellä ja riippua kiinni uskossa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivään asti.” Emme koe realistiseksi tavoitteeksi virheettömyyttä ja nuhteettomuutta, vaan sen, että ”jos tässä jotenkin selviäisi loppuun asti, niin hyvä on.”
Raamatussa ei kuitenkaan ole virheitä tai sattumia ja Paavali asettaa riman korkealle: ”että te olette nuhteettomat”. Millä ihmeellä Paavali kuvittelee meidän yltävän niin ylevään tavoitteeseen?
Lainattu Raamatun jae alkoi sanoilla: ”Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti”. Siinä salaisuus.
Eikö ole ihmeellistä, miten Raamattu kietoutuu kaikessa tuon yhden persoonan, Herran Jeesuksen Kristuksen ympärille? Eikö meille annettu pelastuksen ohjeeksi yksinkertaisesti: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut” ja matkaevääksi sanat: ”Pankaamme pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen”? Ongelmat matkalla ovat syntyneet siitä, kun me olemme kääntäneet katseemme ja sydämemme pois Herrasta Jeesuksesta.
Ystävät, taistelkaamme sen puolesta, että uskomme olisi yksinkertaista Jeesukseen katsomista. Hän on luvannut vahvistaa meitä loppuun asti ja viedä perille – nuhteettomina Hänen ansiostaan.
“Silmiisi nostan kaipaavan katseen,
syliisi haluan.
Elämän heikon eteesi lasken,
Sinua odotan.Tähän on kutsu sielulla jäädä,
käsille Valajan.
Tässä on alku ja matkamme määrä.
Sinua odotan.
Sinua odotan.”
(Laulusta “Sinua odotan”. Säv. & san. Tommi Cappel)