Olet ehkä kuullut joskus viisauden, jota meille miehille opetetaan: Jos vaimosi kysyy sinulta "Olenko minä sinusta kauniimpi kuin tuo nainen tuolla?", oikea vastaus ei ole "Totta kai, rakkaani, olet kauneinta ja ihaninta maailmassa!", vaan: "Mikä nainen??". Sillä emmehän me näe emmekä huomaa muita, kuin hänet, jota rakastamme.
Paavali kirjoittaa kirjeessään Korintin seurakunnalle: "Minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen." (2 Kor. 11:2)
Yhdelle ainoalle! Kuinka usein sydämemme onkaan jaettu kahtaalle - taivaallisiin ja maallisiin, Jeesus-elämään ja "tavalliseen elämään". Hehkumme lämpöä ja rakkautta Jeesusta kohtaan "hengellisen elämämme hetkissä" ja toisaalta askartelemme Hänet melkein unohtaen ajallisissa asioissa, kun hengellinen hetkemme on ohi. Näin ei tulisi olla! Henkemme tulisi elää Hänessä ja hengittää Häntä - ja siitä läsnäolosta käsin meidän tulisi kohdata maailma ja se, minkä hän elettäväksemme tämän maallisen vaelluksemme vaiheissa antaa.
Olkoon tämä päivämme päivä, jossa saamme astua Jeesuksen kanssa kirkastusvuorelle. Ensin näemme monia hengellisiä rikkauksia ja ihmetellen katsomme Jumalan pelastuksen rikkautta ja mahtavuutta. Mutta kun vielä pidempään viivymme siellä, poistuu kaikki ylimääräinen ja jäljelle jää Jeesus yksin. "Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, eivät he enää nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen, joka yksinänsä oli heidän kanssaan." (Mark. 9:8)