Istuin kerran hölmistyneenä konservatiiviseksi luokitellun kristillisen kurssikeskuksen Raamattutunnilla. Puhujan aiheena oli tutkia Joonan kirjan sanomaa meille. Koko ensimmäisen Raamattutunnin kantavana ajatuksena oli, että tokikaan Joona ei ollut oikeasti suuren kalan vatsassa – sehän on mahdotonta! Joonan kirjan kirjoittajan väitettiin vain olevan loistava tarinankertoja ja käyttäneen tarinassaan tehokeinona suurentelua.
Tämä kannanotto Joonan kirjaan sai minut jälleen kerran pohtimaan suhdettamme Raamattuun. Mikä ihme meidät pistää aina lähestymään Jumalan sanaa järki edellä ja kuvittelemaan, että olisimme kykeneviä arvioimaan, mikä osa sanasta voisi olla totta ja mikä ei? Tällaisen asenteen hiipiessä sisimpään kannattaa avata Jobin kirja ja kerrata sen sivuilta, millainen tomu ja mitättömyys ihminen on. Kun Job oli aikansa kipuillut Jumalan edessä, hän sanoo Jumalalle: ”Minä kysyn, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.” (Job. 42:4-6)
Tällä asenteella meidänkin on terveellistä ja turvallista pysähtyä Jumalan Sana eteen:
”Minä kysyn, opeta sinä minua.”