Vuosi on kohta näinä päivinä sodittu Euroopan mantereella. Tai ei, korjaus, itse asiassa Euroopassa on sodittu jo vuodesta 2014. Jo silloin Ukraina aloitti Donbassin alueen pommitukset, joita se on jatkanut siitä pitäen. Mutta siitä en nyt aikonut kirjoittaa. Ajattelin nykyistä mielestäni järjetöntä ja kaoottista tilannetta Euroopassa. Jokainen järkevä, ajatteleva ihminen varmasti toivoo rauhaa. Sitä oudommilta kuulostavat läntisten johtajien sotahullut ulostulot. Panee miettimään, ymmärtävätköhän eri kansojen ihmiset ollenkaan, mitä niistä seuraa? Tuskin, ainakaan kaikki, kiitos median, joka kertoo ihan omia versioitaan, joilla ei kaikin ajoin ole juurikaan tekemistä todellisuuden kanssa. Eli tarkoitan, ihmiset ovat eksyksissä, elleivät sitten ole itse niin aktiivisia, että ovat ottaneet itse selvää asioista monelta kantilta. Uskon, että monella suomalaisellakin on se vakaa käsitys, että itäinen naapurimme lietsoo sotaa ja mikä vielä pahempi, uhkaa meitä. Juuri siinä kohtaa kannattaisi ehkä perehtyä tosiasioihin, jotka tunnetusti ovat toisinaan taruakin ihmeellisempiä. Ja sanottakoon nyt varmuuden vuoksi vielä sekin, ettei tule vääriä luuloja: ei, tarkoitukseni ei ole ihannoida itänaapuria. Joskus on vaan yllättävän terveellistä pitäytyä tosiasioissa ja ymmärtää, mikä oikeasti on totta ja mikä on meille hyödyllistä ja mikä sitä ei ole.
Näitä tällaisia pohtiessa yllätin itsenikin (ensimmäistä kertaa elämässäni, – ei ole koskaan tullut mieleenkään!) ajattelemasta näitä geopoliittisia asioita historian valossa. Tulin ajatelleeksi sitä, miten pitkään me suomalaiset olimme Ruotsin alaisuudessa. Ruotsi vei meidän parhaat miehemme omiin sotiinsa. Ja mitä hyödytystä me oikeastaan Ruotsilta saimme? Enkä tässä nyt peräänkuuluta mitään Ruotsi-vastaisuutta, en tietenkään. Kunhan ajattelin. Ei Ruotsi antanut meille autonomiaa. Eikä Ruotsi myöntänyt meille itsenäisyyttä. Venäjä myönsi. Ja ennen kuin siellä kimmastutte, niin niin, se ajatus yllätti minutkin, kun sitä ajattelin! Ja kumpaan suuntaan sitä on käyty merkittävässä määrin kauppaa? Suomalaiset kävivät Pietarissa myymässä tuotteitaan jo silloin, kun emme vielä edes olleet valtio. Minusta paras ratkaisu olisi aina itsenäinen ja puolueeton valtio, jolla on hyvät naapurisuhteet joka suuntaan. Meitä ajatellen esimerkiksi se tarkoittaisi hyvää suhdetta Ruotsiin, Norjaan, Venäjään ja Viroon, ja toki sen jälkeen sitten ympäri maailman. Uhka tällaiselle hyvälle, rauhanomaiselle yhteydelle syntyy siitä, että jokin ylikansallinen taho alkaa määrätä valtion asioista. Juuri siinä nyt ollaan, ja Herra meitä armahtakoon! Vieläköhän Suomen kansa osaisi herätä tämän huomaamaan, nopeasti?
Vielä pohdin sitäkin, mistä se kaksinaismoraali ja yksisilmäisyys tulee, että asiat halutaan nähdä eri tavalla riippuen siitä, miltä puolelta ne tulevat? Esimerkki: Nyt kovasti ja kiireellä kohkattu Nato on käynyt sotia paikoissa, joista joutuu miettimään, että mitähän he siellä oikeastaan tekivät? Irak, Afganistan, Syyria, Jemen, Libya, Sudan, Jugoslavia ja niin edelleen. Esimerkiksi niin sanotussa Balkanin sodassa Nato käytti likaisia pommeja, joitten seurauksista kärsitään vieläkin. Mutta asetettiinko pakotteita, oliko yhtenäinen rintama, sanottiinko, että USA on eristettävä kaikista kansoista? No ei tietenkään, mutta uskallatko edes ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos saman olisi tehnyt Venäjä? Ja tähän on nyt sanottava selvennykseksi, että suurin osa USA:n kansasta on isänmaallisia patriootteja, ei se heidän ajatuksensa ja tahtonsa ole. Mutta kuten tuossa aiemmin kirjoitin, ylikansalliset, pimeät tahot pyörittävät säälimättä kansoja. Voi kun me kaikki kansat uskaltaisimme luopua kaiken suuntaisista ennakkoluuloistamme ja yhtyä yhdessä etsimään todellista rauhaa toisiamme kunnioittaen. Se edellyttää tosiasioihin tutustumista ja tahtoa nähdä, mitä meidän yhteisessä maailmassamme oikeastaan tapahtuu ja ketkä meitä pyörittävät. Aikaa on vähän, sillä pyhän Raamatun ilmoittama vaivanaika on jo ovella ja sitä ennen vielä morsiusseurakunnan ylösotto. Paras rauhaan johdattaja kaikille kansoille on Rauhanruhtinas, Jeesus Kristus.