Olette varmasti joskus huomioineet, miten erityisellä tarkkuudella monarkioissa seurataan kuningasperheen jäsenten edesottamuksia. Monet tavallisille ihmisille normaalin tuntuiset asiat ovat kuningasperheen kohdalla tarkasti etiketein säädeltyjä. Tietynlaista käytöstä ja tietynlaisia elämänvalintoja edellytetään, sillä ovathan kyseiset henkilöt erityisiä ja koko kansan esikuvia.
Meidän Taivaallinen Isämme on kaikkeuden kuningas ja herrojen Herra. Me saamme sen käsittämättömän armon, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Olemme siis kuningasperhettä.
Jumalan sana asettaa myös meitä uskovia varten “etiketin”, jonka mukaan meidän tulisi vaeltaa ja edustaa Isämme valtakuntaa. Olemme kuitenkin laajentaneet länsimaisina kristittyinä armon niin kaiken kattavaksi ja laveaksi, että itse asiassa jokainen saa käyttäytyä ihan niin kuin haluaa ja sellaisenaan muka kirkastaa Jumalan armon suuruutta.
Jumalan armo tosin on uskomattoman suuri – paljon suurempi kuin me leväperäisyydessämme edes ymmärrämme. Mutta niin on myös ehdoton pyhyyden vaatimus ja “kuningasperheen etiketti”.
Itse asiassa taitaa olla niinkin, että vesittäessämme Jumalan esittämän parannuksen teon ja pyhyyden vaatimukset vesitämme samalla myös armon suuruuden. Näin Raamattu asiasta toteaa: “Laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.” (Room. 4:20) Jumalan käskyt Hänen sanassaan (myös Jeesuksen sanoissa!) osoittavat meille, miten suunnattoman suuri on Jumalan pyhyys ja kunnia ja miten ehdottomasti Jumala odottaa myös meidän Hänen ominaan olevan sen pyhyyden mittapuun mukaisia. Juuri sitä kautta, kun huomaamme, ettemme itse pysty täyttämään Jumalan vaatimuksia, tulemme ajetuiksi Jeesuksen jalkojen juureen Hänen armoaan ja apuaan anomaan. Kun Hän siinä tuskassamme kohottaa katseemme Hänen rakkautta ja armoa täynnä oleviin silmiinsä, murrumme tajuamaan armon käsittämättömän suuruuden: Että Jumalan armo on voimallinen kohottamaan meidät kelvollisina Kuninkaan lasten asemaan ja elämään.
Tänä päivänä, siellä missä oletkin, et ehkä koe itseäsi Kuninkaan lapseksi. Koet ehkä paremminkin olevasi hengellinen laitapuolen kulkija, jonka elämä on kompurointia yhdestä epäonnistumisesta toiseen. Muista, että Jumala on sekä pyhä että armollinen. Hänen lähellään pääset osalliseksi molemmista. Et omaa ansiotasi, vaan Hänen ansiostaan. Nosta siis vaatimattoman rohkeasti pääsi ja edusta armollista ja pyhää Herraasi niin kuin Hänen lastensa sopii. Ole siunattu, Kuninkaan lapsi!