Viime päivinä Facebookissa on kiertänyt ahkerasti Kauniaisten seurakunnan julkaisema “Yhtä”-kappaleen esitys (linkki tässä). Tämä hieno kappale soi meilläkin tiuhaan poikamme Williamin innostuttua siitä kovasti.
Eräänä päivänä laulu oli jälleen kerran soimassa. Kun päästiin kohtaan “Että olisimme yhtä…”, kysyi vanhempi Johann-poika: “Kenen kaa?”.
Niinpä niin, kenen kaa? On helppoa puhua yhteydestä ja suvaitsevaisuudesta ja välittämisestä ja rakkaudesta. Monesti tuntuu, että niitä pidetään jollain tapaa jopa kristillisen uskon synonyymina.
Kuitenkin Sana opettaa yhteydestä melko kahtiajakoisesti. Toisaalta se sanoo: “Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?” (2 Kor. 6:14-15) Toisaalta taas Raamattu piirtää eteemme niin syvällisen kuvan yhteydestä, että sellainen ei ole inhimillisesti edes mahdollista: “Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Gal. 3:26-28).
Huomasitko näissä lauseissa olleet vedenjakaja-sanat: “uskovaisella uskottoman kanssa”, “uskon kautta Jumalan lapsia”, “Kristukseen kastetut”, “Kristuksen päällenne pukeneet” ja “yhtä Kristuksessa Jeesuksessa”? Yhteys voi olla ylimaallinen niin kauan kuin yhteyden perusta on kunnossa – Kristus elämässä ihmisen sydämessä. Tällaiselle yhteydelle on juuri nyt kysyntää enemmän kuin koskaan ennen.
Raamattu ei kuitenkaan opeta, että meidän tulisi olla yhtä suurta yhteyden laumaa, joka hyväksyy kaiken suvaitsevaisuuden laajan sateenvarjon alla. Tämähän turhentaisi Kristuksen työn. Jeesus kuoli sitä varten, että hän pelastaisi meidät synnistä ja sen tuomiosta ja synnyttäisi meidät uuteen armahdetun elämään Jumalassa. Kun me alamme hyväksymään kaiken Jumalan rakkauden nimissä, me itse asiassa riistämme synnin sitomalta ihmiseltä mahdollisuuden Jumalan vaivalla valmistaman suunnattoman lahjan vastaanottamiseen. Jos lääkäri toteaa vastaanotolla istuvan henkilön olevan sairas, on karhunpalvelus sanoa: “Kaikki on kunnossa, menehän kotiin.” Sen sijaan on suunnaton lahja, kun taitava lääkäri tunnistaa sairauden ja tietää myös lääkkeen siihen.
Näin meitäkin kutsutaan toimimaan. “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” (Mark. 16:15). Saamme julistaa ilosanomaa Kristuksen sovitustyöstä, joka vapauttaa ja luo uudeksi. Joka sen ilosanoman ottaa vastaan, se löytää sydämeensä yhteyden, joka ei perustu inhimilliseen hyvyyteen, vaan Jumalan iankaikkiseen rakkauteen.
“Kenen kaa?” kysyy otsikko. “Kenen kaa vaan”, jolle armo Kristuksessa kelpaa.