Jos olet autoileva ihminen, olet varmasti joskus talvella kokenut tämän:
Kello kerkesi ja lähdön kanssa alkoi jo olemaan kiire. Juoksit pihalle huomataksesi, että autoa ei ollutkaan muistettu laittaa lämpenemään. Ikkunat olivat tiukasti jäässä. Istuit nopeasti autoon, käynnistit moottorin, laitoit kaikki mahdolliset lämmityslaitteet päälle ja syöksyit taas pihalle jääraappa kädessä. Vaan jääpä ei tahtonutkaan irrota. Vaikka miten päin olisit koittanut raaputella jäätä pois, pysyi se kuin liimattu kiinni lasissa. Vilkaisit kelloa ja laskit äkkiä mielessäsi, että on pakko lähteä matkaan, tai myöhästyt määränpäästäsi. Niinpä hyppäsit sisälle autoon ja lähdit matkaan.
Jo ensi metreiltä oli selvää, että jäisin ikkunoin liikenteeseen lähteminen oli huono idea. Oli vaikeaa erottaa, missä tie kulkee. Vastaantulevien autojen kirkkaat valot pahensivat tilannetta entisestään. Välillä et tiennyt, oletko tien vasemmassa vai oikeassa laidassa, kenties ajamassa jonkun alle – tai mikä vielä pahempaa – jonkun päälle…
Ei ole turvallista olla matkassa, jos näkyvyys ei ole kunnossa. Ehkä selvisit tuona talvipäivänä turvallisesti määränpäähäsi. Mutta miten on tällä tärkeimmällä matkalla – matkalla kohti iankaikkisuutta? Oletko matkassa jäisin ikkunoin ja ilman näkyvyyttä? Erityisesti tässä ajassa, jossa Jumalan viitoittamaa selkeää tietä koitetaan vääntää mutkalle ja sotkea, pitää meidän katseemme entistäkin keskittyneemmin tavoittaa taivaallinen päämäärämme.
”Kuka on se mies, joka Herraa pelkää - sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.” (Ps. 25:12) Jumala on luvannut johdattaa meitä ja saattaa turvallisesti perille asti. Saakoon sydämestämme tänäänkin nousta nöyrä rukous Jumalan puoleen: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” (Ps. 139:23-24)
Turvallista matkaa – aina kotiin asti!