Muistatko sadun Hölmölän väestä, joka rakensi taloa? Yksi hirsistä oli liian lyhyt, eikä sopinut rakennukseen. Sen sijaan, että olisi veistetty uusi, sopiva hirsi ja jatkettu rakentamista, sai joku loistavan idean: puretaan rakennus ja lyhennetään kaikkia muitakin hirsiä! Silloin ne saadaan sopimaan viimeiseen, alusta asti väärin sahattuun hirteen.
On helppo pitää hölmöläisiä nimensä veroisina typeryksinä, mutta kun asiaa pysähtyy avoimin mielin ajattelemaan, toimii tämän päivän kristikunta täsmälleen samalla tavalla.
Jumala on sanassaan määritellyt tahtonsa, hyvän ja pahan, oikean ja väärän, vaatimuksensa ja lupauksensa. Hän on asettanut mitat, joiden mukaan meidän elämämme, ajatuksemme, valintamme, tekemisemme ja tekemättä jättämisemme tulee arvioida. Liian usein me kuitenkin teemme niin kuin tarinamme hölmöläiset: tingimme yhdestä Jumalan sanan asettamasta mitasta ja joudumme sen seurauksena saman tien tinkimään lukemattomissa muissakin kohdissa. Jumalan sana ei enää mittaa ja ohjaa meidän elämäämme, vaan meidän elämämme määrittelee sen, mikä Jumalan sanasta kelpaa ja mikä ei.
Jumalan näkemykset ovat täysin suvereenit meidän ajatuksiimme verrattuna. Ei oikeastaan ole väliä sillä, mitä tai miten me purnaamme, vänkäämme ja väännämme syntiin langenneessa luonnossamme Jumalan ajatuksia vastaan. Ne ovat ja pysyvät muuttumatta iankaikkisesta iankaikkiseen.
Toisaalta: miten turvallista ja tärkeää on juuri se, että Jumalan ajatukset eivät muutu! Olisi pelottavaa elää, jos ei Jumalan armon lupauksiin voisi luottaa sataprosenttisella varmuudella tietäen, että niiden varaan uskaltaa rakentaa sekä ajallisen elämänsä että iankaikkisen kohtalonsa! Kiitos Jumalalle, että hän ei tingi, ei peruuta, eikä muuta sanaansa muuttuvan ajan mukana. Älkäämme mekään tehkö sitä!